Yhteystiedot

HEIMO HOKKANEN

Puh. 040-5576611

heimo.hokkanen@vaasa.fi

Vapaudentie 36 A 6
65200 Vaasa

www.heimohokkanen.fi

Koputus Tv-ohjelma:

http://www.tv7.fi/vod/player/?program=3945



==================


Alla olevasta KD-linkistä
pääset Kristillisdemokraattien
sivuille!

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:65234 kpl

Vaasasta homevapaa kaupunki

Vaasan kaupunki on kuluttanut melkoisia summia uudisrakentamiseen viimeisten vuosien aikana.  Nyt olisi syytä jatkossa varata budjettiin korjausrakentamiseen varoja. Homeiset rakennukset ja sisäilmaongelmaiset toimitilat eivät ole kaupungin työntekijöille tai kaupunkilaisille ollenkaan hyvä asia.

Koulujen sisäilmaongelmat ja homeisuudet ovat tuottaneet paljon ongelmia ihmisten terveydelle. Jatkossa on kiinnitettävä erityistä huomiota myös korjausrakentamisen osalta siihen, että rakentamisen valvontaa tehostetaan ja vastuutetaan.

Kaupungissamme on ns. Sisäilmatyöryhmä, josta ei paljonkaan kuultu. Vuoden 2016 aikana ovat kokoontuneet 4 kertaa, mutta mitään pöytäkirjoja ei ole luettavissa. Tekevät ilmeisesti muistioita joita ei ole nähtävillä. Tähänkin lisää läpinäkyvyyttä.  Nyt olisi aika selkeästi käydä läpi kaikki ne rakennukset joissa on ongelmia ja kertoa myös niissä työskenteleville, kuinka asia on.

Sairauspoissaolot ja ongelmat terveyden kanssa ei ole leikin asia. Jotkut ovat saaneet ongelmia loppuelämänsä ajaksi. Suhtautuminen home ym ongelmiin ei ole ollut sillä vakavuuden tasolla kuten asia edellyttäisi.

Kun on kulkenut hallintotalon käytävillä ja kellareissa, niin voi ihan hyvin todeta toiselle valtuutetulle, että haista home! Ja kyllä sen haistaa. Tämä koskee myös monia muita rakennuksia kaupungissamme. Iloisen poikkeuksen tekee Palosaaren ”käyttämätön” koulu, jossa oli Vaasan koulujen puhtain sisäilma.

Jos kaupunki on pyrkimässä hiilivapaaksi kaupungiksi, niin syytä olisi myös pyrkiä homevapaaksi Vaasaksi.

  

Heimo Hokkanen

Selkärankaisuutta tarvitaan päätöksenteossa

Vuosien varrella olen huomannut, että monet valtuutetut Vaasankin valtuustossa ovat vältelleet ikävien asioiden käsittelyä ja sama on koskenut myös useita virkamiehiäkin.

 Kun yhteiskunnassa tarvittaisiin entistä enemmän läpinäkyvyyttä ja avoimuutta, niin näyttää siltä, että enemmän suhmuroidaan hallinnon kiemuroissa.

Kansalaiset tarvitsevat päättäjiltä ja virkamiehiltä suoraselkäisyyttä todeta asioita joissa on tehty virheitä. Jos kaupungin selkäranka, joka on luottamushenkilöt ja virkamiehet, alkaa muuttua skolioosiksi (tarkoittaa selän ja selkärangan kieroutumaa), niin asiat eivät jatkossakaan suju asiallisesti.

Kansalaisia ei pidä pompotella luukulta toiselle ei teknisen puolen asioissa, eikä myöskään terveydenhuollon puolella. Terveydenhuollon palveluita pitää kehittää asiakasystävälliseen suuntaan. Esimerkkejä palveluiden ontuvuudesta on pilvin pimein. Kun soittelee terveyskeskukseen, niin puhelimessa saa jonottaa pitkiä aikoja. ”Olette jonossa, jonotus on ilmaista, ni är kö….” ja niin edespäin. Se ei paljon lohduta, että jonotus on ilmaista, kun aikansa on jonottanut, niin puhelinaika on päättynyt. Mareva, sekä muita koetuloksia saa soitella moneen kertaan, kyselijöitä on paljon ja vastaajia vähän. Olisikohan syytä kehittää tuotakin puhelinpalvelua asiakasläheiseksi. Jos henkilöiden määrä ei riitä, niin sitten on päättäjien vain yksinkertaisesti todettava, että rahaa tarvitaan resursseihin, että palvelut saadaan hoidettua. Tämä kysyy sitä selkärankaa, että mihinkä me ne kansalaisilta kerätyt verorahat laitamme. Mikä on siis tärkeysjärjestys. Veroja kerätään siksi, että kansalaisten peruspalvelut turvataan. Kun uusi valtuusto kokoontuu (kuka siellä sittenkin istuneekin), on siellä tarkoin arvioitava, että mikä on tärkeysjärjestys asioiden hoidossa!

Sama koskee investointeja, sillä nyt on arvioitava, että millä velalla korjataan homekoulut, sisäilmaremontit ym.  Turvataan vanhuspalveluiden ja terveydenhuollot tarpeelliset investoinnit. Hevosareenat kuuluvat yksityisen rahoituksen piiriin samoin myös muut humputukset, hiihtoputket ym. Keskitytään nyt olennaisiin asioihin seuraavalla valtuustokaudella.

On myös suoraselkäistä, että hallintokunnat kertovat ne todelliset tarpeet palveluiden järjestämiseen, eikä niitä sitten jollakin kaupunginhallituksen kakkuformulla leikata kapeammaksi. Jos näin käy silloin voimme taasen odottaa ontuvia palveluita ja se merkitsee, että päättäjillä on skolioosi, elikkä selkärangan kieroutuma ja siitä ei hyvää seuraa kansalaisten kannalta.

Heimo Hokkanen

Kaupunginvaltuutettu KD

Tarkastuslautakunnan puheenjohtaja

Vanhusten kotihoitoon on saatava lisää aikaa

 

Vanhusten kotihoitoa on kehitettävä reilusti myös Vaasassa. Olisi saatava enemmän aikaa hoivaan. JHL:n vanhustyön ammatillinen verkosto arvioi, että kotihoidossa työajasta vain noin 40 prosenttia on varsinaista asiakastyötä. Noin 60 prosenttia ajasta kuluu kirjaamiseen, matkoihin, palavereihin ja muuhun hallinnointiin. Arvio on vielä rankempi kuin mitä valtiontalouden tarkastusvirasto esitti vuoden 2010 tuloksellisuuskertomuksessaan. Sen mukaan työntekijät käyttävät työajastaan keskimäärin vain runsaat puolet välittömään asiakastyöhön. Muu aika menee asiakas- ja potilaskirjauksiin. On tärkeää, myös että työntekijöitä on riittävästi. Usein vanhusten omaiset asuvat kaukana ja käynnit heidän puoleltaan ovat harvassa. Perusturva kotona olemiseen perustuukin hoitohenkilökuntaan.

Koska suuntana on, että yhä enenevässä määrin ihmisiä aletaan hoitaan kotona, jotta laitoshoidolta vältyttäisiin, olisikin tarpeellista katsoa kuinka voimavaroja hoitoon lisätään.

Vaikka kaikki tarpeellinen tehtäisiin, niin aina ei kodissakaan voi tuntea turvallisuutta. Hoitajat käyvät 3 – 4 kertaa päivässä ja yöpartio saattaa käydä kerran yössä, siitä huolimatta vanhus voi tuntea turvattomuutta omassa kodissaan.

Omien vanhempieni kautta sain tuntumaa Vaasan kotihoitoon. Henkilöt jotka siellä työskentelivät olivat oikeita ihmisiä omalle alalleen. Hoitajat venyivät tehtävissään, jopa niin, että he saattoivat huolehtia joistakin asioista työajan päättymisen jälkeenkin.

Todettava on kuitenkin, että aikaa oli vähän käytettävissä. Nyt vanhempani eivät tarvitse maallista hoitoa, kun saavat nauttia taivaallisesta huolenpidosta.

 Jos todella haluamme panostaa kotihoitoon, niin annamme hoitajille enemmän aikaa olla vanhuksen kotona. Tällöin vanhuskin voi vaikeissakin tilanteissa tuntea turvallisuutta. Vanhuksen kanssa voitaisiin, esimekiksi askarrella tai voimistella kevyesti. Samoin mahdollinen kauppa-apu olisi tervetullut lisä. Jos vanhus jotensakin vielä liikkuu ja kauppa on lähellä, niin voisi ihan hyvin käydä pikkuostoksilla vanhuksen kanssa. Pelkkä kaupan ilmapiiri jo piristäisi vanhusta.

Vanhuksia onkin melkoinen määrä, jotka joutuvat kuitenkin laitoshoitoon monistakin syistä, silloin on syytä panostaa ns. ”laitoksiin”, että ne olosuhteet pyrittäisiin rakentamaan kodinomaisiksi ympäristön ja hoivan osalta. Näihin tilanteisiin on ratkaisun avaimet tulevilla päättäjillä!

 

Heimo Hokkanen