PRÄNTÖÖ, LONTOO JA PARIISI

ja tässä järjestyksessä!

Tässä tehtaankadun

uusrakentamista ja

vanhaa huonokuntoista

rakennusta!

Palosaaren vanhojen talojen suojelusta ja vähän muustakin

Palosaari on ollut merkittävä kaupunginosa perustetulle uudelle Vaasalle 1800 luvun puolestavälistä saakka. Palosaaren salmi, eli Sundi oli myöhemmin merkittävä satama-alue. Myös laivanrakennuspaikkana oli Mansikkasaari pitkälti 1960 –luvulle saakka. Itse muistan vielä, kun ilmavasarat paukkuivta, kun  sotakorvauspaatteja niitattiin. Wärtsilän telakalle Mansikkasaareen työmiehet kuljetettiin lautalla ja veneillä. Siltakin sitten rakennettiin myöhemmin kulkuyhteyksiä parantamaan.

Palosaari alkoi kehittyä melkoisella vauhdilla, kun Puuvillatehdas aloitti Palosaarella. Rakennettiin myös työntekijöille omia asuntoja, Kapernaumi ja Betlehem. Molemmissa paikoissa asui paljon koulukavereita. Kapernaumissa käytiin äiteen kanssa myös mankelissa. Talkkari varotteli, ettei saa pudottaa isoa valssia alas, muutoin seuraa kauhiaa. Tarkkana oli oltava mankeloitaessa.

Nykyinen Kapernaumi. Paljon

ihmisiä asuu nyt näissäkin

taloissa, mutta ei enää Puuvillan

työläisiä, ehkäpä Pumpulin eläkeläisiä

vielä sieltä löytyy!

Pesutuvassa olikin käyty yhdessä ruottalaisessa naapuritalossa. Edellis iltana vietiin pyykit likoon talon kellarissa olevaan isoon betoniseen ammeeseen. Seuraavana aamuna alettiin sitten valkopyykkiä keittämään isossa kattilassa. Voi sitä höyryä ja huurua mikä siellä oli.  

Satamakaupunginosassa piti tietenkin olla punaistenlyhtyjen katu tai kuja, elikkä Lemmenkuja. Tuttu paikka minullekin lapsuudesta. Siellä kavereitten kanssa juoksenneltiin Motarin leipomoon hakemaan munkkipossuja. Välillä oli sota aravatalolaisia vastaan Pikiskan mettässä. Rakennettiin linnake, josta tähystettiin, että oliko  hiukan parempiosaiset aravatalolaiset hyökkäämässä. Nehän oli osaketaloja, jossa vessa oli sisällä. Meillä ne ulkohuussit olivat tietenkin pihan perällä! Palosaarelainen Kokki-niminen hevosmies aina lapioi ulkohuussin aluset hevosen kyytiin ja kuljetti ne sitten kaatopaikalle. Samoin ns. laskiruumat tyhjennettiin Kokin toimesta, viimeistään silloin, kun terveystarkastaja oli asiasta huomauttanut. Laskiruumaan tuotiin tietenkin laskiämpärit, joita pidettiin sisällä pesukomuutissa. Sinne ämpäriin sitten  pissattiin yöllä ja sinne laitettiin tiskivedet ym.

Mustasaren raja ylettyi aina Kuhnankulmaan saakka. Myöhemmin alueliitoksessa raja siirtyi kauemmas Gerbyyhyn. 1800 –luvun loppupuolella alkoi kaikenlaisia mökkejä nousta Präntöölle. Oli tavallisten duunareitten ja vähän parempiosaisten kaksikerroksisia taloja.  Kuhnankulmaan rakensi myös silloinen Skanska, elikkä ns. Resusteiniksi kutsuttu grynder, joka rakensi monta taloa Palosaarelle. Palosaarentie 26, joka oli kotitaloni ja Baptistikirkon talo, senkin Steini oli rakentanut rakennusjätteistä. Kerrotaan, että talo oli rakennettu Vaskiluodossa palaneesta riihen hirsistä.  ja olihan se niin, kun taloa purettiin 1981 sieltä paljastui puoliksi palaneita hirsiä.

Onkilahden rannassa on hyvin sovellettu sekä uutta, että vanhaa rakentamista!

Palosaaren talojen suojelusta

kuusikymmentä luvulla aloitettiin innolla rakentamaan kerrostaloja betonista ja kaikki halusivat pois kylmistä puutaloista, joissa ei ollut ns. mukavuuksia. Lemmenkujankin taloja paloi ja poltettiin. Vanhat mummot ja paapat myivät talonsa ja saivat vähän rahaa tai mahdollisuuden uuteen asuntoon kerrostalossa.

Silloin ei kukaan puhunut mitään talojen suojelusta, vaan päinvastoin haluttiin purkaa ne vanhat röttelöt nopeasti pois.

Tämäkin rakennus rapistuu

Tehtaankadun nurkilla.

Mitähän sille pitäisi tehdä?

Lemmenkuja olisi pitänyt suojella koko kujana

Sillä olisi ollut merkitystä vaasalaisena perinnekujana. Mutta .. mutta.. niin vaan kaikki purettiin. Ainoastaan Pitkämäen talo Lemmenkujalta säilytettiin ja säilöttiin Ruukinkartanon sisälle. Siellä sitä voi käydä ihailemassa.

Nyt on puhuttu esimerkiksi Tehtaankadulla olevan betonisen vanhan kaupparakennuksen suojelusta.  Ränsistynyt talo tulisi maksamaan melkoisen summan jos se korjattaisiin täysin nykyiaikaiseen kuntoon. Vieressä komeilee betoninen talo, joka ei varmaankaan ole rakennettu 1900-luvun alussa. Liitän tähän juttuun muutaman kuvan Palosaaren ns. uusvanhasta, taloista, jotka ovat rakennettu vanhan mallin mukaisesti. Se onkin oikea tie asiassa. Onkilahden rannassa on korjattuja vanhoja taloja ja uusia taloja jotka on rakennettu vanhanmallin mukaisesti. Palosaarella riittää vielä paljon perikuntien omistamia taloja, jotka ränsistyvät riitojen ja suojelunkin takia.